Hei, nyt mennään jo pitkällä maaliskuuta, vaikkei siltä tunnukaan, kun rätää ja lunta tulee taivaan täydeltä. Tuntuu silti ihanalta, kun aamulla on valoisaa, ja illasta pimeys tulee myöhemmin, ja olihan tuossa ihania aurinkopäiviä välillä. Päivät vaan hurahtaa vauhdilla ohi, illoista puhumattakaan. Sisustusjuttuja en ole "ehtinyt" miettiäkään, ehkä tuo valokuvaus lohkaisee nyt ajastani ison osan.
Viikonloppuna kävimme ystäviemme luona lapsuuteni kotipitäjässä. Olipa ihana nähdä ja jutella pitkästä aikaa.
Tässä matkan varrella nähtyä kylänraittia.
Tämä ihana aitakuva on heidän pihapiiristään.
Ajelimme illansuussa kotikyläni läpi, voi kun kaikki oli säilynyt lähes muuttumattomana. Kurvasimme entisen kouluni ja samalla entisen kotini pihan läpi, oli taas jännä tunne ja paljon ehti tulla muistoja mieleen. Sinne kun ei ole enää mitään yhteyttä, ystävämmekin asuvat eri kylässä, mutta joka kerta kun heillä vierailemme, ajamme oman kylän läpi.
Sunnuntaiaamuna lähdin bongailemaan auringonnousua puiden takaa, mutta myöhästyin, niin nopeaan oli aurinko ylös kivunnut.
Tämän lempparinäkymän sain sentään tallennettua, aurinkokin paistoi kauniisti kattojen yli.
Parvekkeella oli pakko fiilistellä edes pieni hetki auringossa, pakkasesta huolimatta.
Illalla osuimme kävelylenkillä sopivasti paikalle auringon painuessa puiden taakse. Valo teki lumenpintaan kauniin auringonsillan, hetki meni todella nopeasti ohi, mutta onnistuin kuvaamaan sen.
Aurinkoa taas odotellen Heljä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti