Hyvästi helmikuu

Hupsista, niin se helmikuukin sujahti ohi ja taas ollaan hiukan lähempänä kevättä. Tosin siltä ei tunnu, kun katsoo ulos ikkunasta, plussan puolella vietetään laskiaistiistaita, loskassa ja märässä kelissä. Kävelylenkille kyllä vielä uskaltaudutaan. Kauniit pakkaspäivät ovat ilmeisesti toistaiseksi ohi, mutta eiköhän sitä talvikeliä pukkaa vielä lisää. 

Olen tämän viikon töissä, mikä on harvinainen poikkeus, johtuen siitä, että lomapäiviä ei yksinkertaisesti ole enää jäljellä. Vapaaehtoiset palkattomaat päivät jätän mielummin kesään.

Alla on kuvia, joita olen julkaissut Instagramissa, osa on myös tällä blogissa vilahtanut.

Schilkinin maitokannu sopii myös maljakoksi.

Arabian Singapore- kupit ovat koristekäytössä, niin ovat hienoa ja ohutta posliinia.

Sukulaistädin maalaama lautanen on vuodelta 1956, pisteet ovat hauskasti koholla.

Samaisen Martta-tädin kynttilänjalat ovat yksinkertaisen kauniit.

Emilia-vati on niin helmi.

Kummitätini aikoja sitten maalaamat pikkuruiset mokkakupit ovat niin herkkaän ihanat.

Näiden pienten varpaiden omistajaa olemme saaneet ihastella viime päivinä  usein, ihanaa ylellisyyttä.

Näissä merkeissä Heljä

Kameran takana...

...on huomattavasti mukavampaa ja mielenkiintoisempaa olla kuin toisella puolella, ei välttämättä helpompaa, mutta taatusti antaa enemmän.

Olen ollut kiinnostunut valokuvaamisesta kymmenisen vuotta, siis napsinut omannäköisiä kuvia sieltä sun täältä. Kuvia onkin kertynyt monia tuhansia pilvipalveluun. Olen aina vieroksunut esim. kuvia, joissa istutaan kahvipöydässä. Sellaisia paperikuvia on vuosien mittaan kertynyt laatikoihin ja albumeihin kymmenittäin mieheni toimesta. Puoltavathan ne tietysti paikkaansa muistokuvina tietyistä hetkistä. No se siitä. 

N y t  ol e n  s i i s  t ä y s i n  h u r a h t a n u t ! 

Yllä oleva hyvä, vähän käytetty yhdistelmä vaihtui uuteen, pienempikokoiseen ihanuuteen. Itse asiassa vanha kamera (5v) meni lähes ilmaiseksi, mutta tilanne on sama kameroissa kuin autoissa, vaihdossa et saa juuri mitään.  Tuon Canonin vähäkäyttöisyys johtui lähinnä sen isosta koosta, hankala kuljettaa mukana, ja koskaan silloin se ei ollut mukana, kun olisi ollut tarvis. 

Tässä on uusi kaverini, Olympus Pen E -PL 7, pieni, tukeva ja näppärä järkkäri. Sen varusteet ovat vielä puutteelliset, hihna vaihtuu vaaleaan nahkaiseen jossakin vaiheessa, ja himoitsen ihanaa käsilaukkumallista ja -kokoista nahkalaukkua, jonne tulevaisuudessa mahtuu lisäoptiikat sun muut tarvikkeet.

Pärjään tällä objektiivilla aika pitkälle, näin oletan, sillä minun peruspuhelimessani, Samsung J5, on todella hyvä kamera. Olenkin ottanut suurimman osan sekä blogin, että Instan kuvista sillä. Sillä saa todella tarkkoja lähikuvia, se on aina mukana ja valmiina.

Yöpöydällä on kasa valokuvauskirjoja, ja kameran 170 sivuinen ohjekirja on tallennetuna tabletille, siinä on puuhaa keväälle ja kesälle. Ehkä syksyllä osaan  enemmän.

Blogin pitämien on ollut suurin innostumiseni syy, nyt olen vielä Instagraminkin pauloissa. On kiva kehittää itseään, löytää uusia kuvakulmia ja taitoja, ja muiden kuvista oppii todella paljon. Olen mm. koittanut päästä eroon ajatuksesta, että kuvattava kohde pitää näkyä kokonaan tai värimaailman täytyy mätsätä prikulleen. Puolikas kuva tai asetelma voi olla paljon mielenkiintoisempi, erilaisten asioiden sekä pintojen yhdistely on myös hienoa. Paljon opittavaa nähtävää ja kokeiltavaa on tällä polulla.

Valokuvausfiiliksissä Heljä

Taas on...

 ...perjantai-ilta, jippii. Kyllä nuo viikot hurahtavat vauhdilla, vaikka sunnutai-iltana  tuleva viikko tuntuukin pitkältä. No, se viikonloppu menee samalla vauhdilla. On ollut ihanaa, kun pariin viikonloppuun meillä ei ole ollut ihmeempää ohjelmaa, ulkoilua, kotoilua ja jotakin pientä puuhaa. 

Sisustusrintamalla ei ole tapahtunut kovin isoja muutoksia, pientä virkistystä kylläkin.
Eteisnurkan Singer sai seurakseen vanhat pullot ja Block-valaisimen. Vanerikapsäkki siirtyi olohuoneeseen penkin alle, sisällyksenä sisustuslehtiä.

Etenen pysyy nyt huomattavasti siistimpänä silmälle, kun miehen "tärkeät" tavarat löysivät uuden säilytyspaikan, jess. Harsokukkien maljakko on itseasiassa Tapio Wirkkalan Romantica karahvi, mutta kaunis maljakkonakin. Hennot harsokukat ovat niin nättejä sellaisenaan.

Nämä valkoiset maljakot ovat niinikään Tapio Wirkalan tuotantoa, isompi tullut kotoani, pienemmän löysin kirpparilta  pieneen hintaan. Talven raakut risut ja oksat ovat jotensakin kivoja ja sopivat tähän maljakkoon, joka on kukkien  suhteen aika vaativainen kapean mallinsa vuoksi.

Tässä värikkäitä lupauksia kevään tulosta

Kevätajatuksissa Heljä

Ystävänpäiväillan tervehdys!

Ystävyys on...

nousemista ylös, työntämistä eteenpäin, 

kuuntelemista ja hiljaisuutta,

 olemista toista varten. 

Ystävyys on korvaamatonta.

Hiukan hiljaista on ollut täällä blogin puolella, mutta kiireitä on turha syyttää. Paljon on blogiajatuksia ja ideoita päässä, ne vain pitäisi saada kirjoitettuun muotoon.

Aikaani on viimeaikoina vienyt valokuvaus sekä Instagramissa touhuaminen. Aivan totta, olen todellakin Instassa tilillä         helja.kotitunnelmia       😊 

Sepä onkin mielenkiintoista puuhaa, sieltä löytää valtavasti hyviä kuvia ja oppia itselle. Sen innoittamana olen käynyt läpi, järjestellyt sekä muokkaillut vanhoja valokuvia, jota on tuhansittain. 

Hankin uuden, ihanan "blogijärkkärin" muutama viikko sitten ja pikkuhiljaa olen tutustunut sen ominaisuuksiin. Olen päättänyt ottaa haltuun valokuvauksen perusteet, jotka kyllä vaativat ajattelemista ja perehtymistä ja monta lainattua opaskirjaa. Yritän siis unohtaa pikkuhiljaa valmiit asetusvalikot ja  ryhtyä kuvaamaan o i k e a s t i.

Katsotaan kuinka tässä käy. Nyt odottelenkin aurinkoisia ja valoisia päiviä!

Palailen kuvausjuttuihin myöhemmin.

Kuvaustunnelmissa Heljä

Keväänkeltaista

Niin se tamikuukin vaihtui pikapikaa helmikuuhun. Jos aika menee samaa vauhtia, pian on minun niin kovin odottama kevät jo ovella. No onhan tässä talvenselkää vielä reilusti ja talviliikkujia ajatellen saa vielä mieluusti ollakin.

Jos ulkona ei vielä niin keväiseltä näytäkään, meille kevät tupsahti sisälle kokonaan viikonloppuna. Roosa ja liila saivat väistyä pirteän keltaisen tieltä. Olen antanut itselleni luvan ostaa joka viikonlopuksi uusia kukkia, nyt ne ovat enimmäkseen olleet erivärisiä tulppaaneja, lempikukkiani. Nekin ovat osaltaan tuoneet kevättä mieleen.

Keltaiset tutut pellavatyynyt saivat kaverikseen salmiakkikuvioiset tyynyt, joiden kankaan ostin jo pari vuotta sitten tätä tarkoitusta varten, mutta ompelu jäi ja unohdin koko kankaan. Nyt sitten ilokseni löysin sen. Putkityynyn virkkasin ohuesta trikookuteesta selkätyynyksi nojatuoliin jo aiemmin.

Olohuoneemme koki myös pienen muutoksen. Kun otin sohvan yläpuolella olevan punertavan taulun pois seinältä vaihtaakseni sen vaaleampaan, tyhjä seinä antoikin idean aivan johonkin muuhun. Vaaleampi taulu sai uuden paikan makuuhuoneesta ja sen paikalle laitettiin valokuvahylly. Täällä on aika vähän pintoja, joihin voi laittaa esille pikkutavaroita, nyt sekin tuli ratkaistua. Sitä on helppo somistaa mieleisekseen eri tunnelmien ja vuodenaikojen mukaan. 

Vitriinikaapin päällä olleet valopallot menivät laatikkoon ja matkalaukku matkasi keltaisine kirjoineen ylös.

Koti tuntuu nyt paljon valoisammalta ja todellakin keväisemmältä. Värillä on siis väliä, sisustuksessakin, eikö totta.

Keltaisin tervisin Heljä