lauantai 24. syyskuuta 2016

Pilkkujuttuja & pyöreitä helmiä

Kello oli 06.09 tänä aamuna, kun kirjauduin kuntosalille sisään. Aikainen ajankohta johtui siitä, että mies lähti hirvimetsälle jo ennen kuutta. Repun pakkaaminen ja eväidenlaitto alkoi viiden jälkeen (miten miehet saavatkin niin ison kolinan aikaan) ja siinä ei sitten uni tullut enää silmään. Salilla oli ihanan rauhallista, vain minä ja Radio Aalto. Siellä lämmittely sujui rattoisasti tällä kertaa polkien ja Glorian kotia selaillen. Olikin oikein hyvät sisustuslehtivaikoimat, tosin olen useimmat jo nähnyt.

Kotona odottikin kokopäiväinen siivousurakka, sillä koko kesän olen siivoillut suit sait, nyt oli siis tarkemman siivouksen sekä kaappien järjestelyn aika.

 Täytyy tunnustaa, etteivät lautasliinat ole ainoita varastoon kertyneitä juttuja, vaan vuosien varrella huivikokoelmanikin on karttunut melkoisesti. 

Nämä ovat olleet viime aikojen käytetyimpiä, pallot ja pilkut ovat hyvin edustettuina. 
                          On se jännä juttu, kun aina tuntuu juuri se sopivin huivi olevan vielä kaupassa.

Näissä pikkuhuiveissa näkyy selvästi vuosien takainen Jackpot- kauteni, jolloin kukkakuosi oli niin ihana. Silloin käytettiin pikkuhuiveja paljon enemmän kuin nykyään. Nyt kietaisen mielummin isomman huivin kaulaani, ja kesällä autossa iso huivi on pakollinen ilmastoinnin takia. Bandana-huiveja on ollut lähes jokaista väriä, maalaushuiveina olen niitä nykyään käytellyt sekä korvaamaan pantaa.

Koska säilytystila on kuitenkin kortilla, on tarvinnut käyttää kekseliäisyyttä, jotta tavaroille löytyy oma paikka.Tämä pikkukoppero on pohjapiirustuksissa vaatehuone, mutta meillä se on yhdistetty siivouskomero (Unikko-verhon takana), arkistohuone sekä tuikitärkeä pikkutilpehöörihuone.
Ikean laatikot ja hyllyt kätkevät sisälleen monenmoista tavaraa. Omakotitalossa minulla oli suuressa vaatehuoneessa sellainen "työkaluseinä" eli metallinen levy, jossa oli paljon koukkuja. Siinä sain koruni säilymään sotkeentumatta, tänne laitoin tangon ja koukut muuten hyödyntämättömälle kiviseinälle.
En kuitenkaan pidä itseäni minään koruihmisenä, näitäkin helmiä ja koruja on vain kertynyt vuosien saatossa. Hopea-ja kultakorut säilytän laatikoissa.



Mikään laukku- ja kenkäfriikkikään en ole, niitä ei ole monia kymmeniä kaapeissa, vain tarpeeseen hankitut ja ehkä hieman yli. Kenkien pitää ehdottomasti olla hyvät ja mukavat jalkaan, pehmeät ja sileäkuosiset nahkalaukut ovat minun juttuni.
Kesällä lempparilaukkuni, tai ainakin eniten käytetty, on Marimekon kankaasta ompelemani mustavalkoraitalaukku, muulloin alimmaisena oleva tummansininen Marc O´Polon ,-50% alesta ostamani, iso shopperi keikkuu olallani. Hyllyn päällä oleva musta laukku on oma tuliaiseni Milanosta, se on aivan identtinen toiselta puolelta eli tavaraa mahtuu tuplaten. Se on jäänyt turhan vähälle käytölle, koska olen enemmän tällainen repputyyppi.
                                                                 Accessory-terveisin Heljä

perjantai 23. syyskuuta 2016

Pyöreää ja värikästä keittiössä

Tämä on ensimmäinen kotimme, jossa on erillinen keittiö. Keittiön olisi voinut integroida olohuoneeseen osittain, mutta olisi samalla vienyt televisioseinän, eli ei mennyt minulla edes harkintaan. Kahden hengen kompakti keittiö, jossa mahtuu hyvin toimimaan. Keittiössä oli alunperin hyväkuntoiset vaniljan- ja kirsikanväriset kaapistot, samaa mallia oli seinävitriinikaapisto, joka oli miehen suosikki. No, aika pian se siitä lähti, sen jälkeen vaihtui koko kaappisysteemi. Kaapistojen rungot jäivät, mutta muuten kaikki meni uusiksi .Lattia oli, anteeksi vain, ytelää, kirsikanpunaista laminaatia, joka vaihtui harmaaseen vinyylikorkkiin, onkin tosi miellyttävä jalalle. Maalasin koko asunnon katot ja seinät, tämä seinä sai sentään pintaansa tapetin.

Tämä jakkara on todella tärkeässä roolissa, kun minun tarvitsee kurkotella, eikä niin kovin korkeallekaan.
Keltainen on suosikkivärini pieninä annoksina sisustuksessa keväästä syksyyn.

Tämä Marimekon Punapippuri-kuosinen pöytäliina odottaa lyhennystä, nyt vaan mallailuvaiheessa.
Olin huippuiloinen, kun löysin sen äskettäin kaveriksi Mustapippuri-verhoille. 
Mustapippuri-verhot puolestaan ovat lähes 15 vuotta vanhat, tänne kuin tehdyt. Olen aina pitänyt tästä kuosista, Punapippuri, Mustapippuri ja Pippurikerä, kaikki ovat kivoja. Taitaa olla pyöreäkausi nytkin menossa.

Tämä vaaka löysi tiensä heinäkuussa meille, tarpeeksi pieni, vanha ja ei kuitenkaan liian krumeluuri.
Lasipullot ovat kirpparihankintoja, isot lasipurkit ovat varsinainen löytö taloyhtiön lasiroskista.
Hylly on tehty todella vanhasta viljalaarin lankusta, jonka ostin mökkimatkan varrelta maalaistalosta.
Maljakko on Tapio Wirkkalan tuotantoa, löysin sen kirpputorilta edulliseen hintaan kaveriksi isommalle samanlaiselle.
Minulla on ollut kotoa saamani Raija Uosikkisen koristelema paistivati liian vähällä tarjoilukäytöllä, nyt se sai arvoisensa paikan seinältä. Se on oikea hyväntuulen astia minulle.



Ihmiset keräilevät monenlaisia asioita, minun yksi heikko kohtani ovat lautasliinat! Niitä eksyy ostoskoriin aika usein, ovat niin kauniita ja ainahan niille on käyttöä. Kahvipaketteja en vierailulle mennessäni koskaan vie, lautasliinapaketti sensijaan sopii tuliaisen kylkiäiseksi hyvin, ystäväni kyllä tietävät. Ja nykyään jopa raaskin niitä ottaa käyttöönkin.

                                                                  Köökkiterveisin Heljä

perjantai 16. syyskuuta 2016

Syyskuun aamuna kotinurkilla

Aurinkoisen aamupäivän pitkän kävelylenkin aikana vastaan tuli monenlaisia värejä.


                    Jokasyksyinen auringonkukkapelto ilahduttaa
                      Näinkin sen voi sanoa
Ihana koristeomppupuu houkutteli kurkistamaan sen alle, olo oli kuin lapsena lehtimajassa. Hieman ohikulkijat ihmettelivät touhujani.



Tällainen pieni luontopolku löytyy aivan keskustasta

On sääli, että järvi on pilattu jätevesiä laskemalla menneinä vuosina, nyt se on rehevöitynyt ja vesi huonolaatuista, linnut toki viihtyvät siellä.
                      Kyllä niitä luonnonsotkijoita löytyy vieläkin






                                                               Syysterveisin Heljä


Tervetuloa meille kotiin

                                                                  TERVETULOA

Kesän väistyessä syksyn tietä siirrymme mekin pikkuhiljaa mökkielämän jälkeen kotimaisemiin. Vielä juttuja löytyy muutaman viikon ajan kesäbogistani mustikkakallio.blogspot.fi -osoitteesta. joten käypä kurkkaamassa sielläkin.
Työarki koittaa reilun viikon päästä, joten kotona viihdymme viiden kuukauden tauon jälkeen tiiviimmin, mutta vielä sitä kesää taitaa olla sen verran jäljellä, että nautimme syksyn kirpakammista aamuista mökkimaisemissa.
Kotimme on nykyään yli 20 vuoden omakotiasumisen jälkeen keskustassa, rauhallisessa kerrostalossa, sen ylimmässä eli kolmannessa kerroksessa reilun 40 portaan päässä. Suurin muutos oli kodin koon pienentyminen reilusti, joten tavarapaljoudesta luopuminen on ollut projektina jo pitkään ja jatkuu edelleen. Nytkin on parhaillaan kirpparipöytä tyttären kotikaupungissa.




Nykyisen kodin oston ehtona minulla oli, että olohuoneen ja toisen makuuhuoneen välille puhkaistaan oviaukko ja vanha ovenpaikka tukitaan. En halunnut levyttää seinää umpeen, vaan teimme syvennyksen valokuville (projekti edelleen kuvien vaihdon ja lisäyksen osalta kesken). Taustana on Effex- levyt -väri kelo-  ja pielet hieman hiottua raakalautaa.

Tämä kello on vanha koulun kello, jota vanhempani ovat ahkerasti kilkuttaneet vuosikymmeniä sitten. Puhelin puolestaan on miehen kotoa, muistona on vanha numerokin vielä.
Mummila-sydämen hankin itselleni onnesta ymmyrkäisenä reilut seitsemän vuotta sitten, kun kuulin, että minusta tulee ensimmäistä kertaa mummi.

                                                                                       Kotoisin terveisin Heljä