Retkiluistelua ja aurinkokylpyä...

 ...Saarikylissä. Tänään aamupäivällä ihanassa auringonpaisteessa suuntasimme ystävien kanssa matkamme kohti Kangasalan Saarikylien luistelurataa. Järven jäällä kulkeva baana on noin 2,5 km pitkä, loistava paikka retkiluistella sauvoilla tai ilman. Siis muut luistelivat, minä tepastelin ympäriinsä ja napsin kuvia. Oli todella kaunis ilma, aurinko tuntui jo hieman lämmitävänkin. Luistelijoita oli todella paljon, enkä yhtään ihmetele. 

Haaviston tilalla on luisteluvälineneiden vuokrauspiste, sekä mahdollisuus teroituttaa terät, sekä tietysti pienenpienenpieni kahvio, josta voi myös ostaa Heikin Leivän tuotteita.

Tämän saapasrivistön tarkoitus ei auennut minulle täysin, löytötavaratoimisto ehkä... 

 

Kristallijäätaidetta

Reissun jälkeen maistui punaviinissä haudutettu, piparkakuilla suurustettu hirvipaisti bataattipyreen ja puolukkahillon kanssa.

Ulkoilutereisin Heljä

Kun meille tulee ystäviä...

...ruokailut ja kahvittelut tapahtuvat täällä. Tuntuu hassulta puhua ruokailuhuoneesta, mutta sitä tämä pieni huone on ja paljon muuta. Se on tarpeellinen tila, koska keittiö on sen verran pieni, ettei sinne mahdu isoa pöytää. Asuntonäyttelyssä aikoinani sanoin heti kaksi asiaa, jotka tulisivat muuttumaan, jos tänne muuttaisimme. Ensimmäinen vaade oli keittiöremontti ja toinen oli 150 cm levyisen oviaukon puhkaiseminen olohuoneen ja tämän piirustuksissa olevan toisen kapean makuuhuoneen välille, molemmat toteutuivat. Seinän puhkaisulla saatiin tilalle selkeä käyttötarkoitus sekä avaruutta pienehköön olohuoneeseen. Vanha oviaukko eteiseen laitettiin umpeen ja naamioitiin valokuvaseinäksi, ja tähän huoneeseen teetettiin 250 cm leveä maitolasinen liukuovikaapisto. Arkikäytössä tämä on minun "toimistohuoneeni" ja pukeutumistilani, sekä pikkuväen nukkumapaikka, kun he yökyläilevät meillä.

Ikkunan eteen tuli puinen sohva, joka toimii varavuoteena, ja valitettavasti  välillä vaatteiden heittopaikkana minulla.

Ison peilin sprayasin mökillä mattavalkoiseksi.

Tätä tapettia metsästin melkoisesti, kun sen jossakin lehdessä näin, se sopii mielestäni hyvin tähän värimaailmaan. (Toki välillä haluaisin vaihtaa tyyliä koko asunnossa, mutta se ei liene tämän hetken asia, jos on myöhemminkään, huoh minä.) Tapetti oli silmissäni ensin vain tavallinen tapetti, jossa on puita. Muutama viikko tapetin laiton jälkeen loikoilin sohvalla ja katselin sitä. Yhtäkkiä puu muuttuikin alastoman naisen figuuriksi, ja sitä se on minun silmissäni joka kerta, kun senää katson. Kysyin ystäviltä, mitä he siinä näkevät. Jotkut näkivät puun ja oksiston, toiset taas heti naisen kuvan.

Ryppyinen pellavaliina peittää kivasti pöytäpinnan, joka ei ole mieleiseni.

Tätä pientä, todella vanhaa pöytää kutsuttiin lapsuudessani ompelupöydäksi, jonka laatikon lokeroissa säilytettiin nappeja, neuloja, ompelulankoja ym. tilpehööriä. Se oli pienestä tytöstä huisin mielenkintoinen ja jännittävä aarrepöytä. Sen pinta oli jossakin vaiheessa huonosti lakattu, joten hioin ja vahasin sen mieleisekseni. Olikin ensimmäinen varsinainen tutustuminen huonekalujen vahaukseen.

Tiistaiterveisin Heljä

Varvaspikkuleipiä ja muutakin turkoosia

Tämä viikonoppu meni mukavissa merkeissä, lauantai leipomistouhuissa ja sunnuntaina juhlittiin ihanaa pikkumiestä. Tässä on todiste sitä, että todellakin leivoin. Leipominen on jäänyt nykään aika vähiin, mutta silloin tällöin innostun, lähinnä vierastarjoiluja. Nytkin huomasin, että sellainen leipomisen tatsi on kadonnut ja aikaa menee tuplaten. Olen ihmetellyt, miten nuorempana olen järjestänyt lasteni kaste-, rippi- ja yo-juhlat, tyttären yo:t valmistelin osin vuokramökillä asuen muuttotouhujen keskellä. No, nuorempana jaksaa ja ehtii.

Minä siis lupasin leipoa pikkuleipiä.

Hieman oli hankaluuksia kuorrutushommissa, mutta isosta lääkeruiskusta oli kyllä apua.

 

                        Konditorian kakut olivat hurmaavannäköisiä.

Kyllä tällaisella lentsikalla ajellen kelpaa mopoautoikää odotella.

Kastemekko on ainakin 120 vuotta vanha pitsi-ihanuus. Siinä on kastettu sukuni vauvoja ainakin neljässä polvessa, isoäidistäni alkaen. Varsinainen aarre siis ja vielä hyvässä kunnossa.

Juhlien jälkitunnelmissa Heljä

Innostu betonista

Olen aina pitänyt betonisista pinnoista ja esineistä, nyt olen suorastaan innostunut ajatuksesta tehdä jotakin pientä betonista kivaa. 

Lainasin kirjastosta inspiraatiokirjoja, ja nyt odottelen jo kesää, jolloin pääsen mökillä touhuamaan. Sitä en tiedä loppuuko inostus ennen aikojaan, mutta nyt ainakin olen todella tohkeissani.

   Betonipäärynä, suosikkini.

 Sydänruukku on kukkakurssilta muutaman vuoden takaa, silloin siinä oli tekemäni kukkaistutus, nyt ihan jotakin muuta.

                                          Betonitouhuja odotellen Heljä

Kukista on iloa

Leikkokukat ovat aina niin ihania. Vielä en kuitenkaan anna itselleni lupaa hankkia keltaisia tai oransseja tulppaaneja, nyt on vielä talvisävyt menossa. Eilen toisin ostin ihanan oranssin tulppaanikimpun ystävälleni, sain sitä muutaman tunnin itsekin ihailla. Tulppaani on minun tämän hetken kukkani, harmi vain kun se ei kestä kovin pitkään kauniina. 

Onkohan näissä mittasuhteissa jotakin pielessä...

Kauneus on katoavaista, kukillakin...

Pienet neilikat ovat siitä kivoja kukkia, että ne säilyvät melko hyvin, kukatkin aukesivat kauniisti.

                                       Torstaikukkaterveisin Heljä

Kaapin tarinoita

Tämä on kotimme ainoa kaappi, jossa esineet ovat näkyvillä, hieman huomaamattomina, mutta kuitenkin. Ihana kaappi siinä mielessä, että se pitää pölyt ulkopuolella. Se on uudistuotantoa eli sillä ei ole tunnearvoa, mutta sisällöllä on sitäkin enemmän.

Tässä on Lidmanin leipomon vanhoja kahvikannuja sekä kermakoita. G.E.Lidman perusti leipomon vuonna 1899 kauniisen kaksikerroksiseen kivitaloon Tampereen Tammelaan. Muistan vieläkin talon rapukäytävän leipomon tuoksun sekä asunnon ihanat huoneet, sieltä on paljon mukavia muistoja. Ihanaa, että nämä kannut ovat kulkeneet matkassani jo vuosia.

            Pienessä matkalaukussa on tärkeitä pikkutavaroita matkan varrelta.

Olen aina ihastellut vanhojen hopeaesineiden koristeellisuutta ja kauneutta, oikeita käsityön taidonnäytteitä koukeroineen. Vanha kello on ollut joskus muinoin toiminnassa, nyt se on vain hauskana koristeena.

Tämä hopeinen teesihti on kauneudessaan omaa luokkaansa, ja yli 110 vuotta vanha kuppi on isoäitini kastelahja, huomaa sen kauniit kaiverrukset. Silmälasikotelotikin olivat ennen hopeisia, tämä kotelo on sen verran matala, ettei sinne nykylasit mahdu. liekö sangattomille tehty.

Pienenpieni maljakko on ollut lapsuudenkodissani aina, sen tarinaa en tiedä.

Vanhat apteekkipullot löytyivät mökiltämme, mökin entinen omistaja on ollut aikoinaan lääketukussa töissä. Meillä on myös tosi iso apteekkipullo, mutta siihen olen onnistunut saamaan särön, joten sillä ei ole kuin ulkonäköarvoa. Kotiliesi-lehti on vuodelta 1944.

                                              Alahyllyn asukkeja

Taustalla vilahteleva paksu kirja on teos Shakespearen teatteriversioista. Kirjassa on 1561 sivua ja painoa liki kolme kiloa. Paperi on erittäin hienolaatuista eli normaalilla paperilla paksuutta ja painoa olisi vielä paljon enemmän. Teksti on runomuotoista ja vaikealukuista, mutta mustavalkokuvat teatteriesityksistä ovat mielenkiintoisia. En tiedä onko tätä kirjaa kukaan koskaan lukenut kokonaan, mutta muistan lapsuudestani sen olleen aina kirjahyllyssä.

                                 Vanhaa arvostaen Heljä