Kun meille tulee ystäviä...

...ruokailut ja kahvittelut tapahtuvat täällä. Tuntuu hassulta puhua ruokailuhuoneesta, mutta sitä tämä pieni huone on ja paljon muuta. Se on tarpeellinen tila, koska keittiö on sen verran pieni, ettei sinne mahdu isoa pöytää. Asuntonäyttelyssä aikoinani sanoin heti kaksi asiaa, jotka tulisivat muuttumaan, jos tänne muuttaisimme. Ensimmäinen vaade oli keittiöremontti ja toinen oli 150 cm levyisen oviaukon puhkaiseminen olohuoneen ja tämän piirustuksissa olevan toisen kapean makuuhuoneen välille, molemmat toteutuivat. Seinän puhkaisulla saatiin tilalle selkeä käyttötarkoitus sekä avaruutta pienehköön olohuoneeseen. Vanha oviaukko eteiseen laitettiin umpeen ja naamioitiin valokuvaseinäksi, ja tähän huoneeseen teetettiin 250 cm leveä maitolasinen liukuovikaapisto. Arkikäytössä tämä on minun "toimistohuoneeni" ja pukeutumistilani, sekä pikkuväen nukkumapaikka, kun he yökyläilevät meillä.

Ikkunan eteen tuli puinen sohva, joka toimii varavuoteena, ja valitettavasti  välillä vaatteiden heittopaikkana minulla.

Ison peilin sprayasin mökillä mattavalkoiseksi.

Tätä tapettia metsästin melkoisesti, kun sen jossakin lehdessä näin, se sopii mielestäni hyvin tähän värimaailmaan. (Toki välillä haluaisin vaihtaa tyyliä koko asunnossa, mutta se ei liene tämän hetken asia, jos on myöhemminkään, huoh minä.) Tapetti oli silmissäni ensin vain tavallinen tapetti, jossa on puita. Muutama viikko tapetin laiton jälkeen loikoilin sohvalla ja katselin sitä. Yhtäkkiä puu muuttuikin alastoman naisen figuuriksi, ja sitä se on minun silmissäni joka kerta, kun senää katson. Kysyin ystäviltä, mitä he siinä näkevät. Jotkut näkivät puun ja oksiston, toiset taas heti naisen kuvan.

Ryppyinen pellavaliina peittää kivasti pöytäpinnan, joka ei ole mieleiseni.

Tätä pientä, todella vanhaa pöytää kutsuttiin lapsuudessani ompelupöydäksi, jonka laatikon lokeroissa säilytettiin nappeja, neuloja, ompelulankoja ym. tilpehööriä. Se oli pienestä tytöstä huisin mielenkintoinen ja jännittävä aarrepöytä. Sen pinta oli jossakin vaiheessa huonosti lakattu, joten hioin ja vahasin sen mieleisekseni. Olikin ensimmäinen varsinainen tutustuminen huonekalujen vahaukseen.

Tiistaiterveisin Heljä