sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Varvaspikkuleipiä ja muutakin turkoosia

Tämä viikonoppu meni mukavissa merkeissä, lauantai leipomistouhuissa ja sunnuntaina juhlittiin ihanaa pikkumiestä. Tässä on todiste sitä, että todellakin leivoin. Leipominen on jäänyt nykään aika vähiin, mutta silloin tällöin innostun, lähinnä vierastarjoiluja. Nytkin huomasin, että sellainen leipomisen tatsi on kadonnut ja aikaa menee tuplaten. Olen ihmetellyt, miten nuorempana olen järjestänyt lasteni kaste-, rippi- ja yo-juhlat, tyttären yo:t valmistelin osin vuokramökillä asuen muuttotouhujen keskellä. No, nuorempana jaksaa ja ehtii.
Minä siis lupasin leipoa pikkuleipiä.
Hieman oli hankaluuksia kuorrutushommissa, mutta isosta lääkeruiskusta oli kyllä apua.
 
                        Konditorian kakut olivat hurmaavannäköisiä.




Kyllä tällaisella lentsikalla ajellen kelpaa mopoautoikää odotella.
Kastemekko on ainakin 120 vuotta vanha pitsi-ihanuus. Siinä on kastettu sukuni vauvoja ainakin neljässä polvessa, isoäidistäni alkaen. Varsinainen aarre siis ja vielä hyvässä kunnossa.
Juhlien jälkitunnelmissa Heljä

Ei kommentteja: