Makuuhuone on ovelta katsottuna kapea ja pitkulainen, vuoteiden jalkopäähän jää juuri sopiva kulkureitti, kunhan muistaa varoa pään osumista seinällä olevaan televisioon. Vuoteet ovat ysikymppiset säätösängyt, mainiot niin leveytensä kuin säätöominaisuuksiensa vuoksi.
Sängynpeitteeksi haaveilen vaaleanharmaata pellavaista ihanuutta jossakin vaiheessa.
Heinäseivästikkaat eivät vie tilaa ja ovat minusta niin ihanat, kunhan ne eivät toimi miehen vaaterekkinä😉.
Muuten huone on väreiltään ja tunnelmaltaan harmoninen ja pehmeä.
Tämä tuoli on yksi tärkeistä huonekaluista, ei tärkeä minkään tunnearvon vaan sen tajuttoman hiontatyön vuoksi, minkä jouduin sen kanssa tekemään. Ei auttanut hiontahiiri vaan oli hiottava käsin. Ostin tuolin vanhan tavaran myyntiliikkeestä, siinä oli neljä eriväristä kerrosta, valkoinen päällimmäisenä. Työni kyllä palkittiin, olen tuoliin kovin ihastunut.
Emme halunneet kiinnittää kiviseinään minkäänlaisia valaisimia, Ensiksi mies hankki kirjoituspöytänsä kulmaan tällaisen samanlaisen mustan spotin, mutten halunnut jämähtää perusväriin. Pinkki on juuri sopivan naisellinen ja leikkisä vanhan tuolin kanssa. Virkkasin kollaasikuvan pinkin pikkukorin tilpehööreille, joita tuntuu siihen keräytyvän.
Teetätimme maitolasiset liukuovet vanhojen vaatekaappien eteen toimivuuden lisäämiseksi. Taulun on maalannut mieheni kummipoika kymmenisen vuotta sitten.
Pentikin kehyksessä on tärkeitä rakkaita
Katossa killuu Turun Kristallin vanha valaisin lapsuudenkodistani. Minulla oli kunniatehtävänä pyyhkiä lasikoristeet kirkkaiksi. Oli ihana kuvitella niiden olevan aitoja timantteja. Auringonvalon osuessa sopivasti laseihin seiniin heijastui hienoja värejä.
Loikoiluterveisin Heljä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti