Oivallus

Ensin oli iso lasipurkki, jossa oli vanhoja piparimuotteja ja kaapissa pellavaiset lautasliinat. Sitten näin livenä mailman kauneimmat pellavaiset liinat, jossa oli sydänpiparimuotit renkaina, ja siinä se .. oivallus! Eipä ole itselle tullut mieleen moinen ihanuus, vaikka onkin varmasti vanha idea. Se johtunee osin ehkä siitä, ettei ole ollut tarvetta aiemmin. Hukkasin näet syksyllä pois Pentikin lautasliinarenkaat, enkä ole hankkinut vielä korvaavia. Nytpä ei sitten tarvitsekaan miettiä sitä, vaan pärjätään hyvin näillä.

Kaappientyhjennysinnossani maltoin jättää sentään kaksi Pentikin lasipurkkia itselle, tässä pienempi versio. Se on hyvä jemma pipareille, jotka tässä ovat vielä kaupasta ostettuja, mutta maistuvat kuitenkin.

                                       Oivallusterveisin Heljä

Vauvantuoksua ja Aarikan aarteita

Tämä viikko on mennyt meillä isovanhemmilla onnellisessa ja ihanassa vauvahuumassa. Eilen illalla juhlistimme me, mummu, minä mummi sekä papat, uutta tulokasta, ei niin ehkä perinteisesti vaan glögillä ja herkuilla. Gluteeniton mutakakku -minun lempparini- maistui meille naisille, miehet söivät toki perinteisiä joulutorttuja.

Aarikan Ruustinna tarjoiluvati on parhaimmillaan juuri tällaisten pikkukakkujen tarjoiluun ja Puisto kakkulapio on tyyliin sopiva ja niin kaunis.

Löysin Kirpputori Tarinasta tämän loistavakuntoisen Ruustinnan ja kaksi Prinssi kynttilänjalkaa, en niin pieneen hintaan, mutta ne olivat niin houkuttelevannäköisiä, etten voinut vastustaa. Kakkulapion tilasin Sokoksen verkkokaupasta.  

Tuliaisiksi saimme kotimaiset hauskat Suklaalusikat, jotka laitetaan kuumaan maitoon, ja lämmin juoma on valmis. 

Mustikanvarvut alkavat pikkuhiljaa kukkia harmauden keskellä. Ne odottavat pääsyä jouluistutuksiin.

Glögin lämmitykseen tämä Hackmannin Flirt-kannu on mitä loistavin juttu. Iittalan Outletista ostin sen muutama vuosi sitten, aika ajoin muistan sen kaapista kaivaa esiin. Se on yksinkertaisen kaunis, teräskannu käy myös induktioliedelle ja valkoinen holkkiosa eristää ja on hyvä pannunalunen. Se on myös mainio kannu kylmille juomille kesäkuumalla. 

Kulhot mantelilastuille ja rusinoille ovat Tapio Wirkkalan i-sarjaa.

Kaapin aarteita ovat myös nämä tyttäreltäni lahjaksi saamat Puisto salaatinottimet sekä tämä

Villeroy & Bochin iso tarjoilulautanen, jotka kaivan esille juhlavampaan kattaukseen.

                                 Pompulaterveisin Heljä

Komediaa ja hyvää ruokaa

Viime viikon loppupäivät olivatkin yhtä menoa monena iltana, poikkeuksellista minulle. Torstaina olin pankin järjestämässä Naistenillassa, jossa oli tarjolla rahastotietoa, muotia, shoppailua, trubaduurin musiikkia sekä tietysti hyvää syötävää.

Perjantaina nauroimme ja ihastelimme Jukka Rasilan ja Kalle Lambergin aivan uskomattoman loistavaa sananvaihtoa teatterikomediassa Otto vai Pano.

Kaikki tapahtui pankinjohtajan huoneessa, oelmattomalla rekvisiitalla, silti täydellisen uskomaton esitys. Nauratti kovin, muttei voinut nauraa koko aikaa ääneen, muten olisi jäänyt huomioimatta monta oleellista sanakäännettä.

Lauantaina suuntasimme  työporukalla espanjalaisiin tunnelmiin ja makuihin ravintola Saludiin Tampereella. Tapaslautanen alkupalana oli perusjuttu, toki maistuva sellainen, pääruokana Tammisen härkää ja kermaperunoita, annos oli reippaan kokoinen ja erittäin hyvä. jälkkärinä pannacotta maistui myös.

Vatsat piukeina suuntasimme teatteri Frenkelliin katsomaan komediaa Ulkomaalainen. Se oli aika pienellä tehty, kevyt, söpö komedia, jossa pääosan esittäjä oli kyllä mainio. Hauskuus perustui paljolti ilmeisiin, sanapainotuksiin, hiljaisiin, puhumatomiin hetkiin ja väärinkäsityksiin, oli ihan mukavanhauska esitys. Paljon huonommissakin komedioissa olen kyllä ollut.

Teatteriterveisin Heljä

Talvenkaunistajat

Pitkän flunssakierteen päätyttyä pääsimme vihdoinkin tuulettumaan talviseen luontoon.

Kuinka kauniilta näyttävätkään valkoista lunta vasten nämä vaatimattomat, elottomat kasvit.

 Samainen koristeomenapuu, jota olen kuvannut aiemminkin, kantaa edelleen omenoita, nyt jo pakkasen puremia, mutta silti kauniita.

             Ennen sinistä hetkeä

Tuulen pakkaamia kökköjä järven rannassa

             Ulkoiluterveisin Heljä

Joulukorttipuuhia

Täällä ei ollut mitään ihania korttitalkoita tai -illanistujaisia, vain hiljainen huusholli ja yhden naisen talkoot, ilman paniikkia. Kerrankin olen edes tämän verran ajoissa kortteineni. Kymmenisen vuotta sitten korttiaskartelu oli aina viimeisen yön puuhia, mutta nyt tahti on hidastunut sen verran, että on syytä jättää hieman pelivaraa. 

 Kuusen taittelumallin olen joskus jostakin bongannut, se on riittävän yksinkertainen muokattavaksi, ja tarvikkeetkin löytyivät kaapista. Kynnys aloittaa oli siis melko alhainen ja mallejakin päätin ottaa vai yhden. Kaksipuoleista paperia, valmiit puiset tähdet, leikkuri ja siinäpä se, taittelu oli helppoa.

Evästys oli suhteellisen yksinkertainen, muutama pala tummaa suklaata ja rooibos-teetä. Muki sentään on punainen, joulumieltä tuomassa.

 Näin hiipi ajatus joulusta tännekin ja nyt on lähes voittajafiilis!

Näpertelyterveisin Heljä

Himmeitä valoja & varjoja

Vuosi vuodelta jouluihminen minussa on pienentynyt, tykkään kyllä joulusta, mutta en enää niin paljosta koristelusta ympärilläni. Nämä sisustusvalot löysivät jo nyt tiensä korkealle vitrinikaapin päälle, valoilla tai ilman. Lasinen karkkimalja on nyt sopivassa käytössä, karkit kun siellä eivät säilyneet.

                           Varjoisin terveisin Heljä