keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Renvallia ja Sandisonia

Pakkasta ja kylmä viima, siinä tämän päivän eväät taidekierrokselle.
Ystäväni kanssa suuntasimme ensiksi Tampereen Taidemuseoon katsomaan kuvanveistäjä Essi Renvallin taidokkaita veistoksia, pitkälti lapsi-ja naisaiheisia pronssi- ja kipsimuotokuvia, tärkeitä suomalaisia vaikutajia on ollut myös hänen malleinaan. Toki maalauksia oli myös esillä. Kuvatahan siellä ei saanut, joten esitteeseen on turvauduttava. Sitten kävimme ihmettelemässä Finlaysonin alueella Grafiikkapaja ja Galleria Himmelblaussa Charles Sandsonin valoinstallaatiota.

Oli vain pimeä tila, jossa valopisteet seikkailivat. mielenkiintoinen kokemus. Tässä lainaus esittelystä:
The Nature of Light, 2016

Teos koostuu tietokoneiden ja projektorien verkosta.
Jokainen valopiste edustaa yhtä elämää. Teos alkaa 5 488 543 valopisteellä (Suomen arvioitu väkiluku heinäkuussa 2016).
Tietokoneet ajavat yhteistyössä ohjelmaa, jonka taiteilija on ohjelmoinut C++-kielellä ja joka yhdistelee Tilastokeskuksen väkilukuennusteita.
Tietokoneohjelma on elossa ja jatkuvassa muutostilassa. Pisteet elävät ja kuolevat kuin yksinkertaiset eliöt. Niille on ohjelmoitu joukko geneettisiä ohjeita (kuin tietokonevirukselle). Ne lisääntyvät, monistuvat, muodostavat yhteisöjä. Niihin kaikkiin vaikuttavat sairaudet, nälänhätä, konfliktit ja katastrofit. Ne ovat jatkuvasti etsimässä ja tutkivat huonetta, jonka sisällä ne asuvat. Ne eivät tiedä, mitä seinien toisella puolen on – huone on niiden universumi.
Jokaisen valopisteen pisin elinaika on suunnilleen 130 sekuntia – kuin ihmiselämä nopeutettuna. Joka kerta kun pisteet monistuvat, ne välittävät digitaalisen DNA:nsa lapsilleen. Hyvin pienet satunnaiset muutokset geneettiseen koodiin aiheuttavat hieman erilaista käytöstä seuraavissa pistesukupolvissa.
Jos huone jätetään rauhaan kehittymään ilman häiriötekijöitä (3,7 miljardia vuotta lienee riittävästi), lopputuloksen pitäisi olla tiedostavien valo-olentojen rotu, joka potentiaalisesti pystyy ylittämään ne fysiikan lait, joita me ihmiset tällä hetkellä noudatamme.
Valopisteet eivät ole tietoisia näyttelyn vierailijoista – ne ovat olemassa rinnakkaisuniversumissa. Peilien avulla vierailija pääsee osaksi taideteosta. Taiteilija toivoo, että ehkäpä jotkut valopisteet pääsevät pakenemaan huoneestaan ihmisten näköhermojen hermoratojen välityksellä signaaleina / merkkeinä / energiapaketteina omaan maailmaamme.



       Ulkona Väinö Linnan aukion kauniit rakennukset kylpivät pakkasauringossa.


             Hyvät pasta-annokset nautimme luomuravintola Leossa Kauppahallissa.
         Ihan mukava ohjelma kylmälle kelille, jolloin ulkoilu on jätettävä pieniin.
                                     
                                         Pakkasterveisin Heljä    
                                               

Ei kommentteja: