Näin joulun alla tonttujoukko valtaa meidän kodin, johtuen lähinnä miehen jouluinnosta. Itse asiassa hän alkaa jo juhannuksesta kyselemään lapsilta seuraavan joulun vietosta, siitä on tullut jo vitsi.
Meillä oli omakotitalossa asuessa muutaman vuoden ajan oikein periamerikkalainen iso muovinen valopukki, jonka mies hankki innoissaan ja laittoi seisomaan rapun pieleen, ensimmäisen ja viimeisen kerran. Kotiin tullessani järkytys oli melkoinen. Valopukki menee samaan kategoriaan kuin valonauhat räystäskouruissa, joita myöskin meillä taisi olla parina jouluna vuosituhannen alkupuolella, huh huh. Valopukki vartioi muutaman vuoden siis sisätiloissa ja ainakin lapsenlapset olivat siitä innoissaan mieheni lisäksi.
Tämä tonttu on ollut kymmenisen vuotta meillä. Sillä on tapana siirtyä pitkin päivää ylös penkille ja taas alas. Asiasta ei puhuta mitään, mies vain nostaa sen penkille ja minä lasken alas.
Tämä punaposkinen, jo hieman nenäänsä telonut pukki on miehen lapsuudesta. Meillä se on ollut kolme joulua, tuonnempana se saa kaverikseen ison olkipukin. Siis perinteitä on ainakin vaalittu.
Nämä tontut ovat suht tuoreita tapauksia.
Tonttuillen Heljä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti